Kommentit

TERVEISET MATKAMESSUILTA

Täydet kympit kolmelta päivältä! Kymmenen päivystäjää vuorotteli ja jakoi suullisen tiedon lisäksi kymmenen laatikollista Slovenia-esitteitä tammikuisena viikonloppuna Matkamessuilla Helsingissä.

Messuilla esittäytyi yli 70 maata, näytteilleasettajia lähes 1200. Kokonaiskävijämäärä messuilla oli lähes 84000, josta kaksi kolmannesta vieraili lauantaina ja sunnuntaina. Slovenia on omatoimisten ihmisten kohdemaa, voi päätellä toivomuksista tai jo sinne toteutuneista matkoista. Sinne mennään patikoimaan, pyöräilemään, maatilamatkalle ja yhä useammin omalla autolla, jossa monella on asuntovaunu perässä. Sattumaa kyllä, kaikkihan tietänevät missä ne Adriat tehdään. Ja Slovenia viinimaana kiinnostaa myös. Ja sinne myös muutetaan joko kesäasuntoon tai pysyvästi, kuten kuvamme Rita ja Hannu Ojaniemi, tässä Yrjö Lautelan kanssa. Odottelemme lisäkuulumisia Bledin kupeesta!

SLOVENIA-SEURALLA TUPLATILAT

– Matkamessut alkoivat osaltamme aikaisin perjantaiaamuna osaston somistamisella, kertoo Slovenia-Seuran puheenjohtaja Aira Pellinen. Edellispäivänä paikalla oli Business Forum, ja kun he saivat seinät ja kalusteet pois, tulivat Ystävyysseurat. Pienen alkusähläyksen jälkeen pääsimme Kirsti Narisen kanssa osastoa järjestämään – ja noudimme Slovenian matkailuosastolta meille luvatut 10 esitelaatikkoa!!  Onneksi Kirsti taikoi meille ison ja kätevän esitetelineen, Aira toteaa.

– Juuri messujen avautumisen aikaan (klo 9) selvisi että osastonaapurimme Serbia muuttaakin toiseen kohtaan, joten käyttöömme jäisi ruhtinaallisesti tilaa eli kaksi osastoa. Pieni ongelma oli se, että somisteet oli jo aseteltu yhden osaston tiloihin. Yrjö Lautelan ja Milena Kajzerin avustuksella sitten levittäydyimme pikavauhtia uusiin mittoihin, Aira toteaa.

Ja tulevat päivät osoittivat, että oli kyllä käyttöä koko tilalle. Messuilla kävi lähes 84-tuhatta vierasta, valtaosa lauantaina ja sunnuntaina. Esimerkiksi osastomme tietokilpailuun jätettiin alun 400 vastausta!

– Vastauksissa oli toki tässä epäröintiä vielä siitä, missäs se Slovenia taas onkaan ja, oliko se osa entistä Tšekkoslovakiaa. Pääkaupungiksi nimettiin vielä aika usein Bratislava, vaikka toki moni Ljubljanankin tiesi. Yllättävän moni messuvieras oli jo käynyt tai oli juuri menossa Sloveniaan. Poikkeuksetta kaikki siellä käyneet olivat positiivisesti yllättyneitä maasta. Maan luonto, siisteys ja ihmiset olivat tehneet vaikutuksen, Aira kiittelee.

LISÄÄ MAATILAMATKAILUA!

Pirkko-Leena Koponen toteaa, ettei päässyt puhuttamaan edes kaikkia, koska osaston kohdalla oli usein tungosta.

– Minusta tuntui, että eniten kysyttiin omatoimisesta liikkumisesta. Varsinkin patikointi ja pyöräily kiinnostivat. Oli mukava, kun sain kertoa omista patikointikokemuksistani.

– Oli sekin hauskaa, kun ihmiset olivat kiinnostuneita maatilamatkailusta, josta itselläni on hyviä kokemuksia. Sitä lajia haluaisin lisää!  Leirintäalueista kyseltiin myös, mutta niistä en tiennyt kertoa enempää kuin opastaa kartassa merkityt paikat.

– Esitteet loppuivat lauantailta. Annoimmekohan niitä liian anteliaasti, pohtii Pirkko-Leena.

Matti Mäki, jonka käsialaa on seuran sivulla oleva juttu viineistä, oli mukana osastollamme lauantaina, ja monella oli tilaisuus hyödyntää hänen asiantuntemustaan. Slovenialaisia viinejähän voi osin tilata pienellä varoitusajalla myös Suomesta.

Kokenut Slovenian matkailija ja historian tuntija Yrjö Lautela oli paikalla perjantaina ja sunnuntaina.

– Ajoittain oli niin paljon väkeä, että kaksi henkeä meidän hienolla standilla ei olisi riittänyt. Onneksi olikin yleensä kolme. Omatoimimatkailijat olivat aktiivisia, kuten matkamessujen luonteeseen kuuluukin, Yrjö sanoo.

– Patikoinnista ja pyöräilystä kysyttiin usein. Myös karavaanarit kävivät osastolla, onhan siellä samaan aikaan myös asuntovaunumessut. Silloin voikin aina muistuttaa, että Adria-asuntoautot tehdään Sloveniassa.

SASU SALIN KIINNOSTI

– En muista mitään erityisen yllättäviä kysymyksiä. Se kysymys koripalloilija Sasu Salinista taisi tulla matkamessuilla ja sittenhän teinkin hänestä jutun seuran sivuille, Yrjö kertoo.

Hieno saavutus häneltä!

Maria Vesna Autio piti lauantaina esittelylavalla monipuolisen esityksen ”Slovenia-maa Alppien aurinkoisella puolella” ja sai varmaan osaltaan mielenkiinnon meitä kohtaan lisääntymään.

Martina Siler saattoi hyödyntää sekä suomen että slovenian kielen taitoaan ja vastaili mm. golf-mahdollisuuksiin Sloveniassa.

Jenni Soljasalo ja Jussi Tuovinen täydensivät kokemuksillaan ja tiedoillaan reipasta tiimiämme.

Me päivystäjät haluamme kiittää kaikkia osastollamme kävijöitä! Arpajaisvoitot on postitettu, uudet jäsenkortit valmistuneet ja ne toimitetaan jäsenille tulevaa kesää ajatellen.

Helena Päätalo (25.2.2011)


PIRANIN OBAMA

Slovenian kunnallisvaalit tuottivat lokakuussa kansainvälistäkin huomiota keränneen uutisen, kun Piranissa valittiin musta pormestari, ghanalaissyntyinen Peter Bossman. Sosiaalidemokraatti Bossman voitti niukasti toisella äänestyskierroksella viranhaltijan Tomaz Gantarin. Kyseessä on ilmeisesti Kaakkois-Euroopan ensimmäinen musta kaupunginjohtaja.

Bossman tuli Ljubljanaan – ”kaupunkiin, josta en ollut koskaan kuullut” – jo Titon Jugoslavian aikana vuonna 1977 opiskelemaan lääketiedettä. Hän olisi halunnut Englantiin, mutta sinne olisi pitänyt jonottaa stipendiä monta vuotta. Zagrebissa Kroatiassa opiskellut Bossmanin tuttava suositteli Jugoslaviaa ja vakuutti kommunistihallintoon epäluuloisesti suhtautuneelle Bossmanille, että ”se ei ole itäblokkia”. Belgradissa ja Zagrebissa ei ollut vapaita opiskelupaikkoja, joten matka suuntautui Ljubljanaan.

Bossmanin tarkoituksena oli lääkäriksi valmistumisen jälkeen palata Ghanaan, mutta se jäi aikeeksi, kun hän tutustui Ljubljanassa Karmeniin, kroatialaiseen lääketieteen opiskelijaan, josta tuli ennen pitkää hänen aviopuolisonsa.  Pariskunta muutti rannikolle. Bossman perusti lääkärinvastaanoton, ja menestyi muun muassa huumeriippuvaisten terapeuttina.

Vaalikampanjassa Bossman käytti ahkerasti internetiä, joten siinäkin mielessä vertausta Obamaan on pidetty osuvana. Itse hän ei sitä hyväksy, vaan on todennut, että Yhdysvalloissa olosuhteet ja mittasuhteet ovat sentään aivan toisenlaiset. Nelson Mandelan hän on maininnut esikuvanaan siinä mielessä, että tämä kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa, syntyperästä ja ihonväristä riippumatta.

Bossman puhuu myös monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta tavalla, jota Euroopassa kuulee nykyään yhä harvemmin. ”Jos halutaan olla yhteistyössä ja käydä kauppaa Kiinan, Afrikan tai Intian kanssa, on myös oltava valmiita ottamaan vastaan ihmisiä näistä maista” on hän sanonut tv-haastattelussa.

Sloveniassakin esiintyy tietysti ennakkoluuloisuutta, ja Bossmanin valintaa onkin kiitelty voittona näistä ennakkoluuloista. Saattaa olla, että voitto tuli helpommin rannikolla, jonka istrialaiselle identiteetille on ominaista avoimuus maailmalta tuleville vaikutteille.

Bossman ei tule kylmiltään pormestariksi, sillä hän on ollut vuodesta 1998 lähtien kaupunginvaltuustossa. Portorož lomahotelleineen kuuluu hallinnollisesti myös Piraniin, joten pormestarin johtaman kunnallishallinnon tulee huolehtia 18 000 ihmisen asioista. Ahtaalla niemellä sijaitsevan Piranin liikenneongelmien ratkaisu – eli kenen sallitaan ajaa yksityisautolla kaupunkiin – on yksi kiistoja aiheuttava asia.

Kuutta kieltä puhuva Bossman on myöntänyt, että hänen sloveenin kielen taitonsa ei ole vielä täydellistä, ja hän on luvannut parantaa sitä opettajatuttavansa yksityistunneilla. Suosittu lääkäri on myös luvannut pormestarintoimensa ohella pitää lääkärinvastaanottoa vielä yhtenä päivänä viikossa.
Yrjö Lautela (26.11.2010)

ARGENTIINALAINEN TUMPELO

Kun Helsingin Sanomissa lokakuussa julkaistiin pieni juttu yllä olevalla otsikolla, ei luulisi, että sillä olisi mitään tekemistä Suomen ja Slovenian yhteyksien kanssa. Kyse on siitä, että kansanedustaja Juha Mieto luovutti vanhat harjoitussuksensa hiihtoseuralle Mäntylahdella. Samalla hän muisteli tuota kuuluisaa yhden sadasosasekunnin tappiotaan kultamitalin voittaneelle Ruotsin Thomas Wassbergille Lake Placidin olympialaisten 15 kilometrin hiihdossa.

Mieto arveli, että kohtalokas sadasosa saattoi kulua siinä, kun hän huusi latua edellään hiihtäneelle argentiinalaiselle loppusuoralla. Kun katsoo videota, ei ainakaan mitään ratkaisevaa häiriötä näe. Ylimääräinen sadasosa on tietysti voinut kulua missä tahansa matkan varrella, mutta on tietysti luonnollista kiinnittää huomiota ensi sijassa siihen, mitä tapahtui aivan loppuvaiheessa. Julmalta tuntunut tappio johti siihen, että kisojen jälkeen sääntöjä muutettiin, sekunnin kymmenesosa on nyt hiihdossa pienin aikayksikkö.

Entä Slovenia? Tuo argentiinalainen hiihtäjä oli San Carlos de Barilochessa Argentiinan Patagoniassa vuonna 1957 syntynyt Marcos Luis Jerman. Hänet tunnetaan nykyään nimellä Marko Jerman.  Hän on kansainvälisestikin tunnettu lasimaalari.  Jerman suuntautui koulusta päästyään taideopintoihin ja alkoi suunnitella ja työstää lasimaalauksia vuonna 1981ollessaan opiskelemassa Milanossa. Slovenian itsenäistyttyä vuonna 1991 Jerman muutti perheineen Sloveniaan, sukunsa juurille.  Hän asuu ja työskentelee Godovičissa kymmenisen kilometriä Idrijasta kaakkoon.

Jermanin lasimaalauksia on monissa kirkoissa ja muissakin rakennuksissa Sloveniassa, Kroatiassa, Argentiinassa ja Itävallassa. Mariborin katedraali lienee yksi tunnetuimmista kirkoista, joita Jermanin työt koristavat.

Takaisin Lake Placidiin. Marcos Luis eli Marko Jerman hiihti sijalle 56, ja tilastoista käy ilmi, että Argentiinan hiihtokunnia oli kisoissa kokonaan Jermanin perheen varassa. Marcosin veljet Martín ja Matías ”valtasivat” sijat 60 ja 61, eli olivat kilpailun kaksi viimeistä. Marcos uurasti vielä kolmenkympin hiihdonkin, mutta sille muut veljekset eivät uskaltautuneet.

Kun vielä katsotaan edellisten, vuonna 1976 Innsbruckissa pidettyjen talvikisojen tuloksia, todetaan, että tilanne oli samanlainen. Marcos hiihti taas kaksi matkaa, ja Martínkin jätti – 16-vuotiaana – sentään Kreikan ja Taiwanin hiihtokuninkaat taakseen. Matías sen sijaan keskeytti.

Eikä siinä kaikki. Poikien isä Francisco Jerman oli 39-vuotiaana Squaw Valleyssa vuoden 1960 talviolympialaisten vanhin osanottaja, ja lajit olivat nuo tutut 15 ja 30 km. Francisco Jerman on ilmeisesti murtomaahiihdon uranuurtaja Argentiinassa, sillä Ushuaiassa aivan lähellä Etelä-Amerikan eteläkärkeä sijaitseva hiihtokeskus kantaa hänen nimeään.

Yrjö Lautela (26.11.2010)

VOIKO URHEILU OIKEASTI LÄHENTÄÄ KANSAKUNTIA?

Yllä mainittu kysymys nousi mieleeni, kun jäin ajattelemaan, millä tavalla Suomen Slovenia-seura voisi vetää yhteen juuri päättyneet koripallon EM-kisat Sloveniassa. Eli onko urheilu, tässä tapauksessa koripallo, voinut jotenkin lähentää suomalaisia ja sloveeneja, tai ainakin lisätä tietoisuutta toisistaan?

Mietitäänpä mikä oli tilanne noin vuosi sitten. Susijengi oli juuri selvittänyt karsintakierroksen ja varmistanut paikkansa seuraavan syksyn EM-kisoihin. Järjestäjämaa oli kuitenkin suurelle suomalaisyleisölle verraten tuntematon. Oliko se Slovenia vai Slovakia? Sijaitseeko se jossain Bulgarian vieressä, eikö se kuulunutkin Jugoslaviaan? Minkähänlainen elintasokin siellä mahtaa olla? Pieni maa se ainakin näyttää olevan…

Toki tietyissä piireissä Slovenia-tietoisuus on ollut hyvinkin korkealla tasolla, esimerkiksi seuraavat sanat ovat voineet olla hyvinkin tuttuja monille suomalaisille: Adria, Planica, Preseren ja Olimpija. Samoin kuin monet sloveenit olivat kuulleet esimerkiksi Nykäsestä, Rannikosta, Patriasta ja saunasta. Hyvin oli tiedossa myös maantiedon perusteet: Suomessa tiedettiin kyllä, että Slovenia sijaitsee Balkanin niemimaalla ja Sloveniassa vastaavasti, että Suomi on osa Skandinaviaa. Molemmat väitteet vaan ovat joko vääriä tai vähintään tulkinnanvaraisia, mutta se on oma kysymyksensä, johon tässä ei kannata sen enempää puuttua.

Palataan tähän päivään. Eräiden tietojen mukaan jopa 2000 suomalaista koripallofania on vieraillut joko Koperissa tai Ljubljanassa, ja useimmat heistä ovat nähneet myös muuta Sloveniaa. Sinivalkoinen tunnelma Koperin huikeissa alkulohko-otteluissa on ollut ainutlaatuinen, ja valtava määrä mukavia muistoja on kannettu kotimaahan muiden tuliaisten mukana. Samoin Suomi-tietoisuus on Sloveniassa aivan uusissa sfääreissä, varsinkin sen jälkeen, kun Susijengi kaatoi isäntämaan viimeisessä, tosin molemmille merkityksettömässä ottelussa 92-76. Mikä on tämä maa, joka päihittää meidän ”Sankarit” (”junaki”) mennen tullen? Sloveenit ovat useassa tilaisuudessa kiitelleet myös Suomi-fanien iloista käytöstä, toivottavasti myös henkilökohtaisia suhteita suomalaisten ja sloveenien välillä on saatu luotua entistä enemmän!

Kun Pierre de Coubertin vuonna 1894 ehdotti olympiakisojen käynnistämistä uudelleen, hänen mielessään oli lähentää kansakuntia toisiinsa ja sitä kautta edistää maailmanrauhaa. Seuranneiden noin 120 vuoden aikana rauhanaate on monesti järkkynyt nimenomaan urheilun vuoksi (mainittakoon vaikka vuoden 1969 ”jalkapallosota” El Salvadorin ja Hondurasin välillä), mutta varmasti urheilulla on ollut myös hyvin paljon positiivisia vaikutuksia tässä yhä enemmän kansainvälistyvässä maailmassa. Ihmiset ovat matkustaneet uusiin paikkoihin, ennakkoluulot ovat hälvenneet, uusia kontakteja ja yhteistyökuvioita on syntynyt.

Asiaa melko läheltä seuranneena uskallan väittää, että EuroBasket 2013 jää historiaan tapahtumana, joka on lähentänyt erityisesti kahta sinänsä melko kaukaista, mutta toisaalta yllättävän samanlaista kansakuntaa: Suomea ja Sloveniaa. Molempien maiden tietoisuus toisesta on lisääntynyt muutaman viikon aikana paljon enemmän kuin mitä miljoonia maksava mainoskampanja voisi ikinä saada aikaan. Kun suomalaiset ja sloveenit seuraavien vuosien aikana tapaavat missä tahansa, heillä on varmasti ainakin yksi yhteinen ja erittäin lämmin puheenaihe.

Slovenia-seuran EuroBasket osasto päättää tähän ja kiittää lukijoitaan!

Topi Kilpeläinen

SUSIJENGI VALLOITTAA SLOVENIAA

Sloveniassa on arvioitu olevan noin 30-50 sutta, lähinnä etelässä lähellä Kroatian rajaa. Viime viikolla kuitenkin luonnontutkijoille on raportoitu poikkeuksellisista ulvontahavainnoista rannikon tuntumassa. Mistä on kysymys?

Susijengi EM-kisoissa Sloveniassa (kaleva.fi)

Suomen koripallojoukkue, lempinimeltään SUSIJENGI, ja yli 1000 ulvovaa suomalaisfania ovat Koperissa järjestäneet sellaisen näytöksen, joka on ainutlaatuista suomalaisessa urheiluhistoriassa. Sudet ovat Sloveniassa muuttuneet jahdatuista elämistä metsästäjiksi ja kaataneet toinen toistaan kovempia koripallomaita. Suomen energinen puolustuspeli turhautti ensin Turkin, sitten Ruotsi jäi jalkoihin, Venäjän kanssa oli jo vähän tiukempaa (voitto toisen jatkoajan jälkeen) ja lopuksi Kreikka suurine tähtineen sai vain vierestä ihailla Petteri Koposen ja muiden loistopeliä, joka suorastaan huokui itseluottamusta.

Ennen EM-kisoja Suomea oli Sloveniassa pidetty jääkiekko- ja mäkihyppymaana, Suomen koripallojoukkueesta ei ollut monikaan kuullut. Kun kerroin paikallisille, että Suomi voi hyvinkin olla kisojen yllätysjoukkue, sain osakseni myötätuntoa, mutta samaan hengenvetoon korostettiin kotijoukkueen mitalimahdollisuuksia. Nyt Suomi-tietoisuus on aivan uudella tasolla.

Seuraavaksi susilauma vaeltaa pääkaupunki Ljubljanaan, jossa vastaan asettuvat Kroatia, Espanja ja tietysti pisteenä i:n päälle isäntämaa Slovenia. Kuka pystyy tämän lauman pysäyttämään ja hiljentämään ulvonnan? Tekeekö Suomi historiaa ja pelaa itsensä ensi vuoden MM-kisoihin Espanjaan (EM-kisojen 6 parasta Espanjan lisäksi selviää sinne)? Vai nähdäänkö Suomi jopa mitalipeleissä? Erittäin mielenkiintoisia hetkiä luvassa suomalaisille urheilufaneille ja slovenialaisille susitutkijoille. Sudet ja Slovenia kuuluvat selvästi yhteen!

Topi Kilpeläinen

———————————————————————————————————

SLOVENIAN RIKAS KORIPALLOHISTORIA

Slovenia oli yksi Jugoslavian kuudesta tasavallasta vuosina 1918 – 1991. Sinä aikana Jugoslavia saavutti koripallon arvokisoissa yhteensä peräti 26 mitalia, joista 9 kultaista (yksi olympiakulta, kolme MM-kultaa, viisi EM-kultaa). Jugoslavia on USA:n ja Neuvostoliiton jälkeen kolmanneksi menestynein koripallomaa kautta historian. Yleensä joukkueen rungon muodostivat serbi- ja kroaattipelaajat, mutta myös sloveeneja on huippukovaan joukkueeseen lähes aina mahtunut. Tämä kertoo erittäin kovasta koripallokulttuurista tässä pienessä maassa.

Kaikkien aikojen parhaana sloveenikoripalloilijana pidetään Ivo Daneuta, joka voitti 8 arvokisamitalia. Daneun pitkä ura päättyi vuoden 1970 MM-kisoihin, jonka kuuden maan loppusarja pelattiin Ljubljanan Hala Tivolissa. Ratkaisupeliksi muodostui Jugoslavia – USA, minkä ottelun isäntämaa voitti 70-63 Daneun tehdessä ratkaisevat pisteet. Jugoslavia voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa, ja joukkueen kapteenina Daneu sai nostaa MM-pokaalin ilmaan kotiyleisön riemuksi.

Ivo Daneu (euroleague.net)

Toinen suuri koripallotähti on Peter Vilfan, joka oli mukana voittamassa MM-kultaa 1978 Filippiineillä. Vilfan sai joukkueen nuorimpana pelaajana kantaa mestaruuspokaalia kotimaahan saakka.

Peter Vilfan (siol.net)

Slovenian suuruuksista kannattaa vielä mainita Jure Zdovc. Hän oli puolustuseksperttinä mukana Jugoslavian 1980-luvun lopun huippujoukkueessa, johon kuuluivat mm. Drazen Petrovic, Toni Kukoc, Dino Radja ja Vlade Divac. Joukkue voitti EM-kultaa 1989 Zagrebissa ja MM-kultaa seuraavana vuonna Argentiinassa. Rooman EM-kisojen 1991 aikaan Slovenia ja Kroatia olivat juuri itsenäistymässä, ja sodanuhka oli päällä. Ennen välieräottelua Ranskaa vastaan Zdovc sai Slovenian hallitukselta faksin, jossa hänet määrättiin poistumaan joukkueesta tai muuten hänet katsottaisiin maanpetturiksi. Zdovc totteli ja jätti itkien pelikaverinsa. Jugoslavia marssi viidenteen ja viimeiseen EM-kultaansa ilman häntä. Kultamitalin Zdovc sai lopulta vuonna 2005 – 14 vuoden odotuksen jälkeen.

Slovenian kuuluisin koripalloseura on suomalaisillekin hyvin tuttu Olimpija Ljubljana, joka nykyään kantaa sponsorinsa olutpanimo Unionin nimeä. Olimpija voitti Jugoslavian kovan liigan kaikkiaan kuusi kertaa. Olimpija on pärjännyt silloin tällöin hienosti myös Euroopan kentillä. Euroopan Cupin (toiseksi kovin turnaus) Olimpija voitti 1994. Euroliigan Final Fourissa Olimpija oli mukana 1997.

Koripalloseura Olimpija vuonna 1994 Lozanassa (siol.net)

Slovenian maajoukkue on toistaiseksi jäänyt ilman arvokisamitalia. Erittäin lähellä se oli Puolassa 2009, jolloin Slovenia selvisi jo neljän parhaan joukkoon, mutta hävisi välieräottelun Serbialle jatkoajalla 96-92. Katsomossa 3.500 sloveenikannattajaa nieleskeli pettymystään. Viime EM-kisoissa 2011 Slovenia oli seitsemäs pudotettuaan Suomen kahdeksan parhaan joukosta 67-60.

Slovenia valmistautuu siis EM-kotikisoihin, ja tällä kertaa tavoitteena ei ole mikään muu kuin ensimmäinen arvokisamitali. Vaikka FC Barcelonan kokenut sentteri Erazem Lorbek joutuukin jättämään kisat väliin loukkaantumisen vuoksi, toiveet ovat korkealla. Varsinkin takamiesosasto on Slovenialla huippuluokkaa. Pelin täytyy kulkea hyvin jo heti alusta, koska samassa alkulohkossa pelaavat puolustava mestari Espanja ja aina kova naapurimaa Kroatia. Toivotaan, että sekä Slovenia ja Suomi selviytyvät alkulohkosta jatkoon, jolloin ne kohtaavat toisensa jatkolohkossa.

Topi Kilpeläinen